Saaret ovat melko kaukana toisistaan. Huomasin sen vasta, kun katselin  maps.live.comista Venetsian bird's eye -näkymää.

Malcesinen entinen pieni kalastajakylä Garda-järven koillisrannalla on idyllisen kaunis ja rauhallinen lomanviettopaikka.

Kaupunkikuvaa hallitsevaa linnaa on alettu rakentaa jo vuonna 568 ja 1200-luvulla se on saanut nykyisen muotonsa Scala-suvun hallinnassa.



Linnan muureilta alas katsellessa maalaukselliset näkymät hivelevät silmää joka puolelta.





 

Kuva on jatkoa edelliseen, otettu Malcesinessa noin tuntia myöhemmin. Rajasin kokeeksi horisontin keskelle.

Lapsena sitä oli aikaa maata laiturilla kesäpäivänä ja tuijotella tyynen järvenpinnan läpi pohjaan. Katsella miten valo välkähteli pohjan kivissä ja simpukankuorissa ja näkökenttään poikkeavassa kalaparvessa. Hetken pysähtyneisyys ja levollisuus oli mieleenpainuvaa.

Edellisen postauksen rentukoita kuvatessani tepasteli sinisorsauros varsin kesynä ympärillä. Aamuauringon viimeiset säteet siivilöityvät tähänkin puitten välistä.

Tämä kuva on taas ensimmäinen laatuaan; muutama viikko sittenhän sain ensimmäiset oravakuvani. No nyt pääsin näkemään aamulla uimarannalla kulkiessani koivua nakuttavan tikan. Lintu siirtyi aina puun toiselle puolelle, mutta päästi kuitenkin aika lähelle ja pystyin kuvaamaan.